Vauvan nukkuminen osa 2: unikoulu

Viime aikoina mediassa (tai vain äitiyskuplassa, mistä sitä nykyään tietää…) on ollut aika paljon esillä vauvan nukkumiseen liittyviä keskusteluja ja puheenvuoroja unikouluttamisen puolesta. Aihe nousee ilmeisesti esiin säännöllisesti, ainakin pari vuotta sitten kun tämä kirja julkaistiin, ja nyt jälleen kun tämä kirja julkaistiin ja hesari kirjoitti aiheesta.

Tässä postauksessa kirjoitan pohdintoja vauvan nukkumisesta, kiintymyssuhteesta ja tekstin lopussa kerron konkreettisesti meidän unikoulustamme. Luvassa ehkä muutama vinkki unikoulua suunnittelevalle. Ja paljon tsemppikannustusta huonosti nukkuvien vauvojen vanhemmille!

Advertisement

Vauvan nukkuminen osa 1: kun vauva ei nuku

Pienten lasten vanhemmat ovat väsyneitä. Ensimmäinen vuosi on vaikea. Jotkut vauvat vain nukkuvat huonosti. Ja niin edelleen.

Perinteinen vanhemmuusaihe, nukkuminen – tai nukkumattomuus – on tullut meidänkin perheessämme tutuksi. Jos jostakin olisin itse tarvinut tietoa ennen vauvan syntymää, se on (koliikin lisäksi) vauvan nukkuminen. Tiedossa ehkä muutama vinkki, ja vähän pohdintaa jaksamisesta, unesta ja unikoulusta.

Koska näiden blogitekstien kirjoittaminen ei kerta kaikkiaan onnistu kuin about viiden minuutin pätkissä (tämän tekstin lukemisen jälkeen on ehkä helppo päätellä, miksi näin), olen jakanut tämän tekstin kahteen osaan.

Vauvan nukkuminen osa 1: kun vauva ei nuku

Vauvan nukkuminen osa 2: vauvan unikoulu

Epiktetoksen ohjeet vauvan puolivuotishulinaan

Tämä teksti on ollut pitkään keskeneräisenä. Kun aloin opetustyöt, minun oli tarkoitus pitää kirjaa opettamiseen liittyvistä “ensifiiliksistä”, koska muuten ne unohtaa. Tässä vanhemmuusasiassa on sama juttu. Vauvavuoden vauhti on nopea, fiilikset ja tilanteet muuttuvat, hämmennys muuttuu ymmärrykseksi ja ymmärrys muuttuu takaisin hämmennykseksi.

Tällä kertaa aiheena on asenne. Aika perinteistä vanhemmuuden settiä siis. Ja täsmällisemmin ottaen asenne ja sen muuttaminen tilanteessa, kun vauva-arki on yhtäkkiä yhtä hulinaa, etkä ymmärrä siitä yhtään mitään etkä ehdi yhtään mitään.

Jos joillain äideillä on sellainen olo, että he ovat kuin kala vedessä vauvojensa kanssa, niin voin kertoa, että minä en ole yksi heistä äideistä.

Voiko koliikista selvitä?

Tiesitkö, että 10 %:lla lapsista on koliikkia? Minä en tiennyt. Ennen oman lapseni syntymää olin kuullut lähinnä että “vauvat vähän itkee”.

Kirjoitan koliikista ensimmäiseksi, koska aihe on vaivannut itseäni todella paljon.

Jos sinä, joka tätä luet, etsit tietoa koliikista tai vertaistukea sen kestämiseen, toivottavasti löydät tästä postauksesta jotain apua. (Muistutan kuitenkin, että tämä on maallikon kirjoittama teksti ja etenkin pohdinnat kiintymyssuhteesta ovat todellakin vain omia pohdintojani.) Ja vaikket löytäisi, niin haluan koliikin kokeneella myötätunnollani toivottaa sinulle lämpöä ja jaksamista!