Olen varmaan kehittymässä jonkinlaiseksi tehokkaaksi marttaihmiseksi – joskaan en edelläänkään osaa tunnistaa sieniä, neuloa, ommella, siivota tahi pitää asioita muutenkaan järjestyksessä. Mutta ruokaa alan osata laittaa. Ja nyt olen ylittänyt itseni tekemällä ruokasuunnitelman viidelle viikolle!
Jaan listan täällä. Listaa saa käyttää vapaasti inspiraation lähteeksi. Listassa on kasvis- ja kalaruokia, lounas ja illallinen.
Ruokabloggaamiseni jatkuu. Tässä toinen ja mahdollisesti viimeiseksi jäävä ruokavinkki valikoiville lapsille. Mahdollisesti viimeinen ruokavinkki siksi, että ei näitä vinkkejä edelleenkään ole paljoa meidän perheessä!
Ta-daa, tänään minustakin tuli ruokabloggaaja!
No ei sentään. Päätin kuitenkin kirjoittaa ylös joitain “nirson lapsen reseptejä” blogiinkin. Joku voi niistä hyötyä, ehkä, kenties, ja mistä sitä tietää.
Nyt kun lapsi on reilu kolme vuotta, me syömme pääruoaksi lähinnä lettuja hillolla ja kanamunia, ajoittain makaronia ja raejuustoa. Puolisen vuotta sitten taistelin vastaan ja tarjosin muutakin, mutta nyt olen hyväksynyt, että kaikki on vain lettua. Joten tässä teillekin kaksi lettureseptiä, olkaa hyvät!
“Etkö sä voisi edes MAISTAA sitä?”
Niin, kolmevuotiaani “ei tykkää ruoasta”, kuten hän itse sanoo. Seuraava kirjoitus käsittelee ruokaa ja syömistä. Se on – jälleen kerran – yritys jäsentää omia ajatuksiani ja tunteitani ja oppia toimimaan jotenkin paremmin.
Valitettavasti tekstissä ei ole “vinkkejä” syömiseen kannustamiseksi. Tällaiset vinkit olisivat aika falskeja, koska erityisiä keinoja ei minulla oikeastaan ole. Mieleen muistuu tapaus pedagogisten opintojen ajoilta. Luennoitsija kertoi, että aina osa opiskelijoista vaatii häneltä opettamisen “työkalupakkia”, tai vinkkilistaa, jonka avulla homma hoituu luokassa. “Ei se niin mene!”
Ei mene opettamisessa, ei mene kasvattamisessa.
sivuhuone 