Lapsiperheellisyys ja juopa välillämme

Tämä teksti on eräänlainen jatko-osa edelliselle kirjoitukselle, jossa pohdin lasten tekemisen perustelemista. Ehkä tämä on myös jonkinlainen kontribuutio lapsettomuuskeskusteluun, vaikka en alunperin sellaista halunnut kirjoittaa.

Kommentoin tässä tekstissä joitain negatiivisia käsityksiä ja stereotypioita, joita edellistä tekstiä kirjoittaessani huomasin lapsiperheellisyyteen kohdistuvan. Kommentoin myös joitain käsityksiä lapsettomista. Lisäksi yritän saada selkoa kysymykseen, onko lapsettomien ja lapsellisten välillä jokin juopa.

Tätä pitää hieman alustaa. En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut, että mitään merkittävää juopaa olisi olemassa. Eroja toki. Mutta kuulostellessani monenlaisia näkemyksiä puolin ja toisin, aloin pohtia, onko lapsettomien ja lapsellisten välillä sittenkin jokin merkittävä ero ja jännite.

Kuten tapanani on, aloin kysellä muiden näkemyksiä. Kyselin ystäviltä ja tutuilta, oliko heidän mielestään lapsettomien ja lapsellisten välillä jokin juopa. Sain sekalaisia vastauksia. Erään lapsettoman mielestä lapsettomien ja lapsellisten välillä ei ole ainoastaan juopa, vaan “1000000 kilometrin galaktinen railo”. Lapselliset sen sijaan eivät tuntuneet näkevän ainakaan näin suurta juopaa.

Vastausta kysymykseen on luonnollista lähteä hakemaan eroista näiden ryhmien välillä. Mutta entäpä jos tällaiset loputtomat “erot” eivät olekaan avain erilaisten ryhmien ja negatiivisten stereotypioiden ymmärtämiseen?

Esitän arvauksen. Kenties selitys voi löytyä siitä, että lapselliset ja lapsettomat muodostavat kaksi erilaista ryhmää yhteiskunnassa, jotka kamppailevat omasta kulttuurisesta oikeutuksestaan.

Advertisement

Vauvan nukkuminen osa 2: unikoulu

Viime aikoina mediassa (tai vain äitiyskuplassa, mistä sitä nykyään tietää…) on ollut aika paljon esillä vauvan nukkumiseen liittyviä keskusteluja ja puheenvuoroja unikouluttamisen puolesta. Aihe nousee ilmeisesti esiin säännöllisesti, ainakin pari vuotta sitten kun tämä kirja julkaistiin, ja nyt jälleen kun tämä kirja julkaistiin ja hesari kirjoitti aiheesta.

Tässä postauksessa kirjoitan pohdintoja vauvan nukkumisesta, kiintymyssuhteesta ja tekstin lopussa kerron konkreettisesti meidän unikoulustamme. Luvassa ehkä muutama vinkki unikoulua suunnittelevalle. Ja paljon tsemppikannustusta huonosti nukkuvien vauvojen vanhemmille!

Vauvan nukkuminen osa 1: kun vauva ei nuku

Pienten lasten vanhemmat ovat väsyneitä. Ensimmäinen vuosi on vaikea. Jotkut vauvat vain nukkuvat huonosti. Ja niin edelleen.

Perinteinen vanhemmuusaihe, nukkuminen – tai nukkumattomuus – on tullut meidänkin perheessämme tutuksi. Jos jostakin olisin itse tarvinut tietoa ennen vauvan syntymää, se on (koliikin lisäksi) vauvan nukkuminen. Tiedossa ehkä muutama vinkki, ja vähän pohdintaa jaksamisesta, unesta ja unikoulusta.

Koska näiden blogitekstien kirjoittaminen ei kerta kaikkiaan onnistu kuin about viiden minuutin pätkissä (tämän tekstin lukemisen jälkeen on ehkä helppo päätellä, miksi näin), olen jakanut tämän tekstin kahteen osaan.

Vauvan nukkuminen osa 1: kun vauva ei nuku

Vauvan nukkuminen osa 2: vauvan unikoulu

Epiktetoksen ohjeet vauvan puolivuotishulinaan

Tämä teksti on ollut pitkään keskeneräisenä. Kun aloin opetustyöt, minun oli tarkoitus pitää kirjaa opettamiseen liittyvistä “ensifiiliksistä”, koska muuten ne unohtaa. Tässä vanhemmuusasiassa on sama juttu. Vauvavuoden vauhti on nopea, fiilikset ja tilanteet muuttuvat, hämmennys muuttuu ymmärrykseksi ja ymmärrys muuttuu takaisin hämmennykseksi.

Tällä kertaa aiheena on asenne. Aika perinteistä vanhemmuuden settiä siis. Ja täsmällisemmin ottaen asenne ja sen muuttaminen tilanteessa, kun vauva-arki on yhtäkkiä yhtä hulinaa, etkä ymmärrä siitä yhtään mitään etkä ehdi yhtään mitään.

Jos joillain äideillä on sellainen olo, että he ovat kuin kala vedessä vauvojensa kanssa, niin voin kertoa, että minä en ole yksi heistä äideistä.