Olen aloittanut pari kertaa jonkin bloggauksen tänne – mutta ovat jääneet kesken. Ei vain ole jaksanut kirjoittaa loppuun. Olen taas tehnyt töitä kuin eläin, eikä pahin työrupeama ole vielä ohi. (Opinnotkin ovat vielä kesken.)
pedagogiikka
Kevätpäivitys
Viimeinen jakso. Helpoin jakso tuntimäärien puolesta. Kiinnostavia kursseja, edelleen. Jotenkin alkaa olla helpottunut olo, sellainen… toisaalta tyyni, toisaalta yhä innostuneempi. Hyviä juttuja tapahtunut, hyviä asioita oppinut.
On pari ideaakin mielessä. Niitä pitää vähän hioa.
Positiivinen asenne
VIHAAN ”positiivista asennetta”. Sitä, että sellainen pitäisi aina olla. Positiivista asennetta toitotetaan typerällä lammasmaisella katseella aina kun halutaan sanoa, että on parempi olla hiljaa ja tyytyväinen siihen mitä on. Tai esittää se toinen ilmeinen viesti: marisijalla on paskainen loppu, ja sinä saatat olla juuri se, joka katkeroituu.
”Positiivisessa asenteessa” on jotain tosi alistavaa.
Mutta.
Lukiolaisten some-riippuvuus
Tämän työpätkän eräs selkeimmistä havainnoistani on, että lukiolaiset ovat stressaantuneita.
Olen keskustellut usean ihmisen kanssa tästä hämmentävästä ilmiöstä. Yhä useampi kokee aidosti stressiä ja ahdistusta, mutta lukiolaisten faktuaalinen työmäärä ei ole lisääntynyt (ehkä jopa päinvastoin?)
Jos työtä ei ole enempää, mistä stressin lisääntyminen voi johtua?
Kirjoitukset ohi, ei kiinnosta enää
The YO-kirjoitukset ovat (melkein) ohi. Itse luin ja arvioin 77 reaalin esseetä kahdessa päivässä. Osa esseistä on toki yhden sivun, pisin taisi olla kahdeksan. Ekakertalaiselle (mutta niin 25-kertalaisellekin) aika iso homma.
Kaksi asiaa tulee mieleen. Ensimmäinen liittyy työnkuvaan ja toinen ylioppilaskirjoitusten merkitykseen.
What you mean tunnetyö
Peilisolut ovat aika kiinnostava juttu. Ne ovat niitä sellaisia aivojen hermosoluja, joiden avulla me muokkaamme omia tekemisiämme ja tuntemuksiamme yhteensopiviksi muiden kanssa. Peilisolut ikään kuin mallintavat muitten tekemisiä meidän omassa päässämme.
Muistiinpanot – to do or not to do
En oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella muistiinpanoista. Oppilaat ovat kovasti tottuneita niiden tekemiseen ja opettajalle se on suht helppo tapa edetä asioissa. Pakko kuitenkin myöntää, että välillä tuntuu jopa pöljältä, kun oppilaat niin kiltisti tekevät perässä valmiit muistiinpanot. Siis valmiit muistiinpanot. Kirjoittavat ne perässä. Omiin vihkoihin.
Mitä järkeä tällaisessa kopioinnissa on? Me tiedämme, että kopioimalla oppii kyllä joitain asioita (mallioppiminen), mutta ei ihan hirveän mielekkäästi reaaliaineita.
surisee
Kyllä tekis mieli kehityspsykologian kurssilla (aika monella muullakin kurssilla) kuunnella Absoluuttisen Nollapisteen Suljettua (kasvatus?). Psykodynaamisen teorian ohella Pyhää Nynnyä. Toiminnanohjauksesta Leevejä ja Clashia. Etiikan tuntien esimerkkejä voisi keksiä loputtomiin! Vaikkapa Straight Outta Compton tai Julma-Henri?
(Onneks kaikkee löytyy levyhyllystä, eikä vaan tuubista, kun oikeudet…)
Netti, ilmasto, opetus
Yksittäisten linkkien keruuta:
http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=ilmastouutisia&news_id=3679
Uusimmassa Opettaja-lehdessä oli juttua tietotekniikan käyttämisestä opetuksessa. Käytän itse opetuksessa aika paljon tietokonetta, älytaulua ja tykkiä. Tai okei, tosi paljon.
Pitäisi ehkä harkita vähentämistä. Mutta netin käyttämisen vähentäminen on aika haasteellista. Käytän sitä omassakin arjessa jonkin verran, mutta työssä on pakko käyttää mm. Wilmaa, ja sähköpostitella opettajien ja oppilaiden kanssa. Omat muistiinpanot on paljon kätevämpi tallettaa sähköisessä muodossa kuin paperille ja myös oppilaille voi tunneilla demostroida järkevää tiedonhakua, netin käyttöä ja tiedon soveltamista.
Yksi vaihtoehto tietotekniikan vähentämiseen on minulla mielessä, mutta se on tällä hetkellä vielä pedagogisesti liian haastavaa laajamittaisesti, vaikka sitä kohti jatkuvasti pyrinkin: perinteisestä poikkeavat opetustavat. Ei yhteistä muistiinpanojen kirjoittamista, vaan opiskelua joidenkin muiden materiaalien avulla ja mahdollisesti yhteisöllisesti. Tutkimusprojekteja, omien muistiinpanojen kirjoittamista, jäsennettyjä ryhmäkeskusteluja… Koitan nyt jo vähän harrastaa näitä, mutta kykenen niihin vielä aika puutteellisesti.
Netti on nuorille kovin läheinen paikka. Sitä on helppo hyödyntää. Esimerkiksi tämä uudistus on kertakaikkiaan mahtava: YLE Areena ja Elävä Arkisto on sallittu opetuskäytössä viime vuodesta lähtien. Youtube on sen sijaan hankala. Jos ymmärrän oikein ( asia on ok, ”kunhan itse video nyt näyttäisi olevan laillisesti verkkoon pantu.”), ja jos ymmärrän oikein, että nämä PMMP:n videot ovat todellakin laillisia, niin sitten näitä voisi näyttää oppitunneilla.
Eettisesti voisi kuitenkin olla syytä myös vähän horjuttaa netin asemaa – juuri siksi, että netti on niin arkinen asia. Nuorista suurin osa näprää (netillisiä) kännyköitä joka tapauksessa, ja meistä valtaosa istuu (tietokoneen ääressä) muutenkin liian suuren osan elämästään. Netti vie sähköä, ja oppimisen kannalta netti ei ole joka hetkellä välttämätön (vaikka se niiiiin mukava onkin).
Ehkä pidän tämänkin asian mielessä seuraavan jakson kursseja suunnitellessa.
Opettaminen ja suorittaminen
Olen opettanyt nyt yhden kokonaisen jakson kursseineen päivineen, ja aloittanut toista. Päätin pitää jonkinlaista päiväkirjaa ”ekan vuoden tuntemuksista”. Jälkikäteen on kuitenkin vaikea muistaa, miltä tuntui, mikä mietitytti, mikä oli vaikeaa, mikä outoa, mikä ilostutti, mikä oli yllättävää…
Jää nähtäväksi, kuinka paljon asioita osaan, haluan ja ehdin tallettaa, mutta aloittakaamme opettamisen suorittamisesta.
sivuhuone 