Epiktetoksen ohjeet vauvan puolivuotishulinaan

Tämä teksti on ollut pitkään keskeneräisenä. Kun aloin opetustyöt, minun oli tarkoitus pitää kirjaa opettamiseen liittyvistä “ensifiiliksistä”, koska muuten ne unohtaa. Tässä vanhemmuusasiassa on sama juttu. Vauvavuoden vauhti on nopea, fiilikset ja tilanteet muuttuvat, hämmennys muuttuu ymmärrykseksi ja ymmärrys muuttuu takaisin hämmennykseksi.

Tällä kertaa aiheena on asenne. Aika perinteistä vanhemmuuden settiä siis. Ja täsmällisemmin ottaen asenne ja sen muuttaminen tilanteessa, kun vauva-arki on yhtäkkiä yhtä hulinaa, etkä ymmärrä siitä yhtään mitään etkä ehdi yhtään mitään.

Jos joillain äideillä on sellainen olo, että he ovat kuin kala vedessä vauvojensa kanssa, niin voin kertoa, että minä en ole yksi heistä äideistä.

Advertisement

Voiko koliikista selvitä?

Tiesitkö, että 10 %:lla lapsista on koliikkia? Minä en tiennyt. Ennen oman lapseni syntymää olin kuullut lähinnä että “vauvat vähän itkee”.

Kirjoitan koliikista ensimmäiseksi, koska aihe on vaivannut itseäni todella paljon.

Jos sinä, joka tätä luet, etsit tietoa koliikista tai vertaistukea sen kestämiseen, toivottavasti löydät tästä postauksesta jotain apua. (Muistutan kuitenkin, että tämä on maallikon kirjoittama teksti ja etenkin pohdinnat kiintymyssuhteesta ovat todellakin vain omia pohdintojani.) Ja vaikket löytäisi, niin haluan koliikin kokeneella myötätunnollani toivottaa sinulle lämpöä ja jaksamista!