Eräänä lauantaina kun kuuntelin musiikkia

Aika ajoin tulee sellaisia päiviä, että on yksin kotona. Kuuntelen sellaisina päivinä usein musiikkia ja tulen mietteliääksi. Musiikista seuraa jotain omituisia fiiliksiä – taas sellaisia, joita on vaikea kuvailla.

Graduni tulee (ehkäpä) käsittelemään (ainakin jossain määrin) tunteita ja (mahdollisesti) niiden kielellistämistä. (Huomaa sulkujen määrä.) Itse asiassa tämä teema oli yksi varhaisimmista muotoiluista; mitä tunteiden kielellistäminen tarkoittaa? Voiko kaikki tunteet saada kielellisiksi? Mitä se tarkoittaa, että joitain tunnetiloja ei saa kielellistettyä? Mitä ne silloin ovat?

Advertisement

Bataattia ja kikherneitä

Pakko on hehkuttaa Kauhaa ja Rakkautta -blogin pataohjetta. Kääk miten hyvää ja helppoa, vaikka luonnollisesti piti vähän soveltaa kun kaikkea ei ollutkaan kotona (mm. sipulia – hämmentävää, sitä on aina). Lisäksi tykkään kikherneistä, mutta en niinkään vihreistä linsseistä. Inkivääri on ykkösjuttu. Uunissa paistui aamun hiihtämisen aikaan kätevästi kunnon satsi kaalilaatikkoa ja tätä kikherne-bataattilaatikkoa.

Huomioikaa laatukuva, jossa on sommittelua.

Tämän viikon lopulla oli vähän kylmä hiihtää, kuten jälkimmäisestä kuvasta näkyy.

Kohtuullisuuden hyveistä kuuluisiin kuppiloihin

Tänään on sunnuntai ja tiedossa ”suosikkisarja”: Kuuluisat kuppilat. Alkuperäisnimi on parempi: Man versus food. Olemme miehen kanssa katselleet tätä ohjelmaa jonkinlaisen… perverssin ällöilyn, tirkistelyn ja paheksunnan tunnelmissa.

Nyt meneillään oleva kausi tuntuu tylsemmältä kuin aiempi. Ehkä konsepti alkaa olla aika tuttu. Jokainen jakso huipentuu ruokahaasteeseen, johon juontaja itse, nyttemmin paikallinen henkilö tai ryhmä osallistuu. Ruokahaasteet ovat niitä semmoisia: tunti aikaa syödä kolossaallinen annos joka pitää sisällään käsittämättömän määrän a) lihaa, b)  majoneesia/uppopaistettuja asioita/erilaisia juustoja/ihan vain rasvaa, c) rasvaista ja sokerista jälkiruokaa ja d) lähes syömäkelvottoman tulisia aineksia. Tai sitten kaikkea näitä yhdessä. ”Annosta” syödään tuskanhiki otsalla oksennukseen tai tajuttomuuteen asti. Tai siltä se ainakin näyttää. Oksentamista tuskin näytettäisiin. Tarkoitushan on markkinoida jaksojen ruokapaikkoja.

Se, että eletään aivan pimeää kohtuuttomuuksien ja övereiden aikakautta, on toki aika ”vanha juttu”. Tämä ohjelma vain osoittaa sen niin räikeästi, että jaksan jokaisella kerralla ihmetellä. Ehkä ylensyöminen yhdistettynä trumpetinsoittoon, rumpujen pärinään ja fanfaareihin on meikäläiselle vaan… liian absurdi yhdistelmä.

No, enivei. Tämä on hyvä sarja siinä vaiheessa kun oppilaiden kanssa keskustellaan Aristoteleestä ja hyve-etiikasta. Monet hyveet voivat tuntua ”ajattomilta”, mutta entä kohtuullisuuden hyve? Onko se hyve nykyaikana?

The Problem of Will

Olen jo aiemmin käsitellyt toisen tekstin myötä tahdonvapauden kysymystä Vygotskilla. Edellisessä postauksessa käsiteltiin mielikuvitusta. Tuon luennon lopussa Vygotski toteaa, että mielikuvituksen ja realistisen ajattelun sisäinen kytkös johtaa tahdonvapauden problematiikan pariin. Jos ihmisellä on vapaa tahto, joka syntyy tietoisuuden emergenssin myötä, on se myös yhteydessä mielikuvitukseen.

Puidaanpa siis tänään perjantain kunniaksi tahdonvapautta. Minulla on aiheeseen liittyvä ajankohtainen ongelmakin. Kerrotaan se aluksi.