Valitsin kirjalistalleni yhden filosofisen teoksen ja siitäkin kirjoitan muutaman sanan. Kirja on Roy Bhaskarin Plato Etc. Teos on ehkä yllättävä, eikä ainakaan tutuimmasta päästä. Kuka filosofiaan perehtymätön on edes kuullut Roy Bhaskarista? Voin kertoa, että en ainakaan minä ennen opiskelujeni aivan viimeisiä vuosia.
Bhaskarin teos on järkyttävän vaikea. En väitä ymmärtäneeni siitä kaikkea. Valitsin teoksen kuitenkin siksi, että Plato Etc. on ollut yksi tärkeistä opettajista (ja muuten myös A Realist Theory of Science joka löytyy linkin takaa PDF:nä). Kirjahaasteen myötä tuntui myös mukavalta ajatukselta palata hetkeksi teoksen äärelle. Se jotenkin kutsui mua!
**
En osaa oikein sanoa, millaiseen filosofiseen lokerikkoon kuuluisin. En tiennyt sitä opiskelijana, enkä oikein vieläkään. Olisi mukava sanoa, että suuri rakkauteni oli kasvatusfilosofia, olenhan opettaja. Tai etiikka – ehdottomasti, onhan se yksi tärkeimmistä aiheista ja rakastan sen opettamista! Metafysiikka, aiheista syvin? Yhteiskuntafilosofia, kun olen kerran yhteiskunnallisesti orientoitunut? Kielifilosofia, harkitsinhan myös kirjallisuuden opintoja ja Wittgensteinkin kiehtoi joskus?
Mutta ei, oikeastaan mikään ei ole noussut muiden yläpuolelle. Olen ajatellut, että olen jonkinlainen yleistyyppi. Ehkä myös siksi opettaja.
Jokin syy kuitenkin siihen on, miksi päädyin filosofian opiskelun pariin. Ja yksi syy on varmasti ollut tarve saada jäsentää asioita ja saada vakaampia perusteluja maailmalle, ajattelulle. (Sattumanvaraisen alalle päätymisen lisäksi, siis.)
Bhaskarin lukeminen aikoinaan herätti minussa paljon vastakaikua. Hänen tekstinsä tuntui sekä summaavan että selittävän monia aiempia epäselvyyksiä ja hankauksia joidenkin filosofisten suuntausten ja ajatusrakennelmien kanssa. Monen ”en ymmärrä yhtään mitään” kohdan ohella koin oivalluksia ja innostusta: ”juuri näin!”
**
Plato Etc. on nk. “kriittisen realismin” puolustamisen näkökulmasta kirjoitettu koko filosofian historiaa ja nykyistä filosofiaa käsittelevä opus. Ei sen enempää. Bhaskar pyrkii teoksessa osoittamaan, että filosofian historia ei etene harmonisesti. Toistuvasti käy niin, että vastakkaiset näkökohdat ajavat filosofiaa niin ontologisiin, tieteenfilosofisiin kuin myös eettissosiaalisiin ongelmiin. Useat kirjan aiheet käsittelevät yhtäältä tieteenfilosofisia teemoja aina selittämisestä ja luonnontieteistä emergenssiin ja toisaalta toimijuuden, sosiaalisen ja hyvän elämän kysymyksiä. Bhaskar on kriitikko. Kritiikin kohteina ovat mm. 1900-luvun postmodernismi ja positivismi, sekä kaikenlainen relativistinen ajattelu. Etiikan suhteen hän kannattaa moraalista realismia ja eettistä naturalismia.
Bhaskar katsoo, että filosofia sekä taustoittaa kaikkea tiedettä että on samalla osa sosiaalista ja historiallista sfääriä. Väitteillä ja filosofisilla järjestelmillä on merkitystä: ne vaikuttavat käsityksiimme ja voisivat olla myös toisin. Filosofian vaihtoehto ei olekaan ”filosofiattomuus vaan huono filosofia”. Jokaisella on aina olemassa implisiittinen filosofia, kuten Antonio Gramsci on todennut. Nämä lähtökohdat tiedostetaan paremmin tai huonommin. Tästä ei voi olla kuin samaa mieltä. Bhaskarin mukaan hyväksi filosofiseksi teoriaksi on siis syytä valita kriittinen realismi, jota hän on kehittänyt.
Koska teos tarkastelee historiaa aina esisokraatikoista 1900-luvun loppuun saakka (erityisesti Platon, Aristoteles, Kant, Hume, Hegel, Marx, Descartes, 1900-luvun positivismi, postmoderni ajattelu – ja lukuisat muut), Bhaskarin esitys on välttämättä tiivistä ja tähtää yleislinjoihin. Tosin Bhaskar tekee sen tiiviydestä huolimatta täsmällisesti ja taitavasti. On erityinen taito kyetä tavoittamaan suurista kokonaisuuksista sellaiset kysymykset, teemat ja väitteet, jotka osuvat ytimiin, mutta myös mahdollistavat lukijalle väyliä omaan ajatteluun. Se oli opiskelijana tärkeää ja se on edelleen tärkeää.
**
En ole aina varma, kuinka hyvin filosofia pystyy kertomaan maailmasta. Mutta filosofian avulla voi jäsentää kriittisesti maailmaa: uskomuksia, väitteitä, periaatteita, ajatusrakennelmia, eettisiä tekoja, yhteiskuntakäsityksiä ja niin edelleen. Filosofia myös muistuttaa siitä, että se, miten asiat ovat nyt, ei ole kiveen hakattua. Maailma ei ole pysähtynyt kokoelma yksittäisiä asioita, vaan kaikki elämämme ilmiöt ovat myös muodostuneet jostain syystä, ovat muutoksen tilassa, ja voisivat olla toisinkin. Tiede ja filosofia joutuvat ampumaan liikkuvaan maaliin.
En kaipaa filosofiasta itselleni uskontoa tai muutakaan ohjenuoraa, saati mietelauselmakokoelmaa. Sen sijaan vaikkapa kysymykset siitä, mikä on uskottavin ja toimivin käsitys maailmasta, ja millaisiin periaatteisiin tiedonhankinnassa tulisi nojata tai millainen moraalinen toimija ihminen on, ovat merkittäviä kysymyksiä. Klassinen käsitys epistemologiasta ei välttämättä kuulosta kovin innostavalta, mutta tieteenfilosofisilla perusteilla on yllättävän paljon merkitystä monissa asioissa. (Tylsältä kuulostavissa asioissa on monesti puolensa.)
Ja vaikka en välttämättä ole Emmanuel Levinasin kanssa kaikesta samaa mieltä, minua viehättää myös hänen ajatuksensa etiikasta ensimmäisenä filosofiana: tärkeää on se, miten me olemme suhteessa toisiin ihmisiin. Tässä maailmanajassa, mutta varmasti kaikkina aikoina, kysymys ihmisen moraalisesta toimijuudesta on valtavan tärkeä. Bhaskar tarkastelee toimijuutta yleisemmällä tasolla teoksessaan, mutta argumentoi yksilöiden autonomian (erotettuna useimmiten kapeasti ymmärretystä vapaudesta), emansipaation ja demokratian, yleisesti ottaen eudaimonisen yhteiskunnan puolesta. Inhimillinen toimijuus on luonteeltaan myös eettistä, ja meidän tulee tulee tavoitella edellä kuvattuja asioita.
***
Lyhyesti, mitä Bhaskar on minulle antanut?
Bhaskarin lukeminen on vapauttanut minut ajattelemaan, että niin sanotusti “muodikkaisiin” ajatusrakennelmiin ei tarvitse lähteä. Maailma voi olla kompleksinen, mutta ei sattumanvarainen. Hierarkkinen ymmärrys maailmasta eli se, että jotkin asiat ovat toisia perimmäisempiä, on mahdollista. Tieteet, niin luonnon- kuin ihmistieteet ovat puutteineenkin merkityksellisiä. Bhaskar opetti myös aikoinaan tarkastelemaan filosofian historiaa isoina kokonaisuuksina. Joku muukin teos olisi voinut tätä opettaa, mutta minulle yksi tärkeä teos on kuitenkin ollut Plato Etc.
sivuhuone 