Opimme syömään

Kirjoitin helmikuussa syömisestä nirson kolmevuotiaan kanssa. Pari kuukautta on kulunut, ja uusia oivalluksia on kuin onkin tapahtunut. Ja muutoksia.

Tuolloin kirjoittaessa tulin sellaisiin johtopäätöksiin, että lapsen syömään kannustamisessa tärkeintä on minun, siis vanhemman omien tunteiden tunnistaminen ja ajan antaminen lapselle.

Teräviä oivalluksia! Kukaan ei varmaan koskaan ole tällaista hoksannut. Mutta kuten kirjoitin, ei ole aina niin helppoa “toimia oikein”, kun on ns. tilanne päällä. Ainainen ruoanlaitto väsyttää, monotoninen ruokavalio huolettaa ja yhtäkkiä omat kasvatusvoimavarat ja -taidot tuntuvat olemattomilta. Makaronissa voi olla yllättävän paljon proteiinia, mutta ei se paljoa lohduta.

Jotain on kuitenkin tapahtunut muutamassa kuukaudessa. Jokin positiivinen nytkähdys. Ja kun jälleen kerran vihdoin ehdin kirjoittaa, kirjoitan nyt ylös näitä muutamia ajatuksia – jopa ainakin yksi konkreettinen vinkki on antaa!

Asiasanat tällä kertaa ovat varmaankin: vinkkejä, vanhemmuuden iloja, valikoivat syömärit ja zen.

Lue loppuun