Nirson lapsen reseptejä: letut

Ta-daa, tänään minustakin tuli ruokabloggaaja!

No ei sentään. Päätin kuitenkin kirjoittaa ylös joitain “nirson lapsen reseptejä” blogiinkin. Joku voi niistä hyötyä, ehkä, kenties, ja mistä sitä tietää.

Nyt kun lapsi on reilu kolme vuotta, me syömme pääruoaksi lähinnä lettuja hillolla ja kanamunia, ajoittain makaronia ja raejuustoa. Puolisen vuotta sitten taistelin vastaan ja tarjosin muutakin, mutta nyt olen hyväksynyt, että kaikki on vain lettua. Joten tässä teillekin kaksi lettureseptiä, olkaa hyvät!

Kun ruokalautasella on todennäköisesti vain yhtä ruokalajia, sitä äitinä mieluusti näkisi, että se yksi laji olisi jotenkin “monipuolinen”. Meillä syödään kyllä kaupan pinaattilettuja, mutta niin uskomatonta kuin se kuulostaa, niihinkin voi kyllästyä. Olenkin koettanut kehittänyt erilaisia lettuja, jotka olisivat kaupan lettuja a) vähän terveellisempiä ja ravitsemuksellisesti monipuolisempia, b) vähän maukkaampia ja c) vähän halvempia.

Ensiksi kuitenkin muutama käytännöllinen seikka ruokailusta.

Nämä periaatteet eivät varmaankaan päde kaikkiin nirsoihin lapsiin, mutta luultavasti ainakin osa näistä moniin.

1. Ruoan maku

Tämä on varmaan itsestäänselvää: miedot maut on pop, vastaa lähinnä “ei makua”. Suolaisuutta kolmevuotias jo kaipaa. Tavallaan on outoa, että lapsi saattaa sanoa, että “pahanmakuista” – mutta voi olla vaikea sanoa, mikä olisi parempaa, kun omaan suuhun ruoka ei maistu oikein miltään. Yleisesti ottaen toki kannattaisi tehdä sellaista ruokaa, jota voi itsekin syödä, koska ruokahävikkiä tulee joka tapauksessa.

Luultavasti ruoassa on kuitenkin moni muu asia pielessä kuin pelkkä maku.

2. Ruoan ulkonäkö

Ruoan ulkonäkö on oltava selkeä ja yksinkertainen. Ruoassa ei saa olla näkyviä irtopaloja tai epämääräisiä reunoja, eikä “montaa eri ainetta”. Eli ei mitään kastikkeita, risottoja, keittoja, laatikoita – mitä näitä ihmisten ruokia nyt on. Ruoan ulkonäön merkitystä kuvaa se, että suklaahippukeksit eivät käy. Kun ne hiput on siellä keksissä.

Olen joskus kiroillut myös lastenmuroja, joissa on KAHDENVÄRISIÄ MUROJA. Ei lapsi syö, jos on kahta eri väriä, haloooo valmistajat!

3. Ruoan suutuntuma

Ei sattumia. Yhtään. Ennen kolme ikävuotta lapsi söi kasvissosekeittoa. Sekin aika on jo loppunut, mutta silloin kun hän vielä periaatteessa söi keittoa, niin ruokailu loppui samantien, jos suuhun tuli pieni osuma.

Puuro oli pitkään syömäkelvotonta, mutta nykyään kovaan iltanälkään saattaa pehmeäksi keitetty kaurapuuro mansikoilla mennä hienosti. Ja paras kaurapuurohan keitetään erittäin hitaasti ja hiljaisella – niin hiljaisella, ettei sen valmistumiseen meinaa aluksi uskoa.

Yhtäältä ruoka ei saa siis tuntua, mutta toisaalta monet rouskuvat ruoat ovat hyviä. Lapsi jopa itse saattaa sanoa haluavansa sellaista, josta tulee kova ääni ja joka “rouskuu”. Siis tietyt näkkärit (ei siemen-), ruisnapit, korput…

*****

Johtuen kohdasta kolme emme pärjäisi ilman yhtä ruoanlaittovälinettä: tehosekoitinta.

Kun melkein kymmenen vuotta palvellut sekoitin meni lopullisesti rikki, ostin pari kuukautta sitten uuden. Tehokkaita sekoittimia on varmasti paljon ja eri valmistajilla. Oma laitteemme on tällainen Prisman alennuksesta löydetty mahtava kone. Ei varmaan yhtä chic kuin Vitamix, mutta eipä kyllä niin jäätävän kalliskaan.

Muutoin en mainostaisi mitään laitetta blogissani erikseen, mutta en voi ehkä alleviivata sitä, kuinka tärkeää on, että ruoan saa muussattua täydellisesti. Vaadittua samettia ei saa aikaiseksi millään markan sauvasekoittimella. Kun siemenet ja pähkinät saa jauhettua oikeasti jauhoksi, niitä voi käyttää ruoassa ilman, että lapsi sylkee ruoan samantien pois suusta.

Lisäksi sekoittimella tietenkin tehtyä kaikkea muutakin sosetta, mössöä ja mömmöä: keittoa, smoothieita, taateli-pähkinäpyöryköitä, mitä ikinä. Sillä saa jauhettua myös itse kaurahiutaleista jauhoa (joka on halvempaa kuin ostettu jauho). Ja niin edelleen.

Lopuksi nämä kaksi lettuohjetta kommenttien kera, kas näin!

 

Porkkanaletut (munaton, tarvittaessa gluteeniton ja maidoton)

• 2,5 dl nestettä (meillä Plus-maito proteiinin vuoksi)
• 2dl kaurajauhoa (olen kokeillut vain itse jauhetuista kaurahiutaleista)
• 2 rkl perunajauhoa
• 1 rkl kikhernejauhoa
• 2 dl paksuhkoa porkkanasosetta (tai porkkana-peruna)*
• 2 rkl jauhettuja pähkinöitä (esim. manteleita)
• 1 rkl kermaa
• 0,25tl suolaa
• (mausteita, ken uskaltaa)

Paista öljyssä keskilämmöllä.

Letuista tulee paksuja ja pehmeitä ja maistuvat myös minusta ihan hyvältä. Yleensä teen letut perstuntumalta (heitän pähkinöitä ja sosetta reilummin), mutta tämä ohje on ainakin aika varma. Erityisruokavalioihin tätä saa muokattua aika helposti.

Sosetta vaihtamalla lettuihin saa hieman vaihtelua. Itse asiassa soseen voi vaihtaa melkein mihin vain juurekseen: bataattiin, palsternakkaan, miksei lanttuakin voisi kokeilla. Olen tehnyt myös bataatti-linssisoseen – mutta varoituksen sana: vaikka kuvittelisi, että linssit eivät maistu miltään, niin kyllä maistuvat. Myös papuja pystyy upottamaan lettuihin mainiosti. Kasvissosekeiton jämät. Jauhelihaa. Ja niin edelleen.

 

Pinaattiletut herneillä

Tämän pinaattilettujen tuunatun reseptin olen muokannut aivan mahtavasta Viimeistä murua myöten blogista. Blogin ohjeilla olen tehneet aikuisille lukuisia herkkuruokia. Olin tehnyt pinaattilettuja lapselle jo aiemminkin itse, mutta herneiden lisääminen taikinaan – nerokkuutta!

• 6 dl maitoa (osa rasvaisempaa, esim pari rkl kermaa)
• 2 munaa
• 2 tl sokeria
• ½ tl suolaa
• 1 dl jauhettuja pähkinöitä
• 2,5 dl kaurajauhoa
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl perunajauhoa
• ~250g pakastepinaattia*
• ~ 50g herneitä*
• (Mahdollisesti muita jämiä)

Kaikki sileäksi blenderissä ja miedolle paistumaan öljyn kanssa.

Näistäkin tulee kauran vuoksi paksuhkoja. Pinaatin ja herneen määrät ovat tässä aika summittaisia. Todennäköisesti käytin itse molempia enemmän. Lisäksi uskaltauduin laittamaan taikinaan pari keitettyä parsakaalin nuppua. Maku on tujumpi kuin kaupan letuissa, mutta nämä ovat meillä tehneet kohtuullisesti kauppansa, toki tutun mansikkahillon kera.

 

Advertisement