Kaksi, kolme vuotta meni – hupsista vain! Ehdin kasvattaa yhtä lasta, tehdä vuoden lisää töitä ja saada toisen lapsen.
Paljon olisi kirjoitettavaa ja siihen ihan liian vähän aikaa. Elämä kotiäitinä (identiteetti, jota on muuten hankala itseensä liittää – en ole ”kotiäiti”, olen vain nyt kotona hoitamassa lapsia ja äiti) on kiireistä ja sekavaa, täynnä tunteita, univajetta, riittämättömyyttä, onnea, iloa ja hassuttelua, jatkuvaa kaiken pesemistä, tiskaamista, kuivaamista, ostamista, ruoan laittamista. Omista lapsistaan ja itsestään oppii koko ajan uutta.
Mutta lapsi nro 2 on onneksemme parempi nukkuja ja niinpä teen äitiyslomani aikana teologian opintoja. Osa kirjoitusajatuksista liittyy myös näihin kiinnostaviin opintoihin.
Koetan nostaa tämän blogin taas esille, että muistaisin kirjoittaa. Valitettavasti blogin sähköpostiosoite on harvoin käyttämässäni varaosoitteessa, enkä saa osoitetta muutettua. Mutta ehkä tämä luonnistuu siitä huolimatta
sivuhuone 