Tämä teksti on ollut pitkään keskeneräisenä. Kun aloin opetustyöt, minun oli tarkoitus pitää kirjaa opettamiseen liittyvistä “ensifiiliksistä”, koska muuten ne unohtaa. Tässä vanhemmuusasiassa on sama juttu. Vauvavuoden vauhti on nopea, fiilikset ja tilanteet muuttuvat, hämmennys muuttuu ymmärrykseksi ja ymmärrys muuttuu takaisin hämmennykseksi.
Tällä kertaa aiheena on asenne. Aika perinteistä vanhemmuuden settiä siis. Ja täsmällisemmin ottaen asenne ja sen muuttaminen tilanteessa, kun vauva-arki on yhtäkkiä yhtä hulinaa, etkä ymmärrä siitä yhtään mitään etkä ehdi yhtään mitään.
Jos joillain äideillä on sellainen olo, että he ovat kuin kala vedessä vauvojensa kanssa, niin voin kertoa, että minä en ole yksi heistä äideistä.
sivuhuone 