Ajattelin julkaista pienen kirjoitussarjan “klassisista” vanhemmuus-, äitiys- ja vauva-aiheista. Tämä olkoon oma kontribuutioni alati kasvavaan vanhemmuusblogistaniaan. Itselleni tämä on jälleen yritys jäsentää omia kokemuksiani. Ja jos joku löytää tätä kautta tietoa, vertaistukea, hupia tai mitä tahansa, niin hieno juttu!
Postauksia tuskin laittelen kovin usein. Lokakuun lopussa syntynyt vauva on nyt viisi kuukautta ja kiireisin vaihe on ohi, mutta silti arki on sellaista säätämistä, että aikaa kirjoittamiselle löydän vain pienissä pätkissä. Ihmettelenkin aidosti, miten aktiivisimmat äitibloggaajat ehtivät kirjoittaa ja kuvata niin paljon. Varmaankin nappaavat ajan omista yöunistaan. Itsehän en ole valmis luopumaan niistä yhtään enempää kuin on vauvan takia pakko!
Käytännön vauvaperheen asioista, kuten tavaroista ja vaatteista, en osaa kirjoittaa yhtään. En tiedä, haluankokaan. Olin ostamassa vaunuja kesällä, ja myyjä suositteli minulle oman äitiysblogin perustamista. Hän perusteli minulle bloggaamista sillä, että yritykset lähettävät silloin erilaisia vauvatarvikkeita, kalusteita ja vaatteita, joista voin kirjoittaa blogiini.
No, vaikka tulenkin kirjoittelemaan nyt vanhemmuusaiheita, niin ehkä tämä ei ole kuitenkaan sellainen blogi. Toki minulle kuka tahansa saa lähettää tavaroita! En kuitenkaan lupaa kirjoittaa yhtään mistään mitään. Tässä pari syytä:
Koetan välttää turhan ja uuden ostamista ekonomisista ja ekologisista syistä. Siksi kaiken maailman tavarat tai etenkään niiden mainostaminen ei kiinnosta minua. Maailmassa on roskaa ja roinaa ihan tarpeeksi muutenkin. Poikkeus tähän ovat toki tietyt ekologiset tarvikkeet, kuten kestovaipat. Ne jopa kiinnostavat minua, mutta niidenkin suhteen taidan olla lähinnä kuiva pragmaatikko. ”Close enough” riittää minulle.
Olen ylipäänsä myyjänä ja mainostajana erittäin huono. Olen kerran kokeillut akuutin rahapulan pakottamana puhelinmyyntiä. En myynyt viikon aikana mitään, ja lisäksi vihasin aktiivisesti kaikkea kyseisen viikon ajan. Lopetin siis viikon kuluttua ja päätin elää näkkärillä.
En osaa sisustaa, enkä osaa pukea lastani erityisen ihanasti. Niin minä kuin vauvanikaan ei tarvitse mitään kovin erikoista. Suurimman osan ajasta olemme kotona perheen kesken. Selviän hyvin arjen säätämisestä, mutta ei siitä kovin hyvää mainosta saa aikaiseksi. Kivointa minusta on ruoanlaitto. Jos joku haluaa lähettää minulle ruokaa, niin kyllä se käy.
Mistä sitten ajattelin kirjoittaa? Kuten sanottua, klassista teemoista, imetyksestä, synnytyksestä, raskaudesta… Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteilijä filosofian oppiaineesta ja ope, joten luultavasti se näkyy tässä kaikessa. Välillä valvominen ja arki tuntuu sumentavan aivot ja mitään lähdeviitteitä tuskin tullaan näkemään, mutta koetan kuitenkin pitää tekstin edes jotenkin asiallisena! Luonnollisesti kommentteja ja palautetta saa aina antaa.
sivuhuone 