Tämä klassinen kysymys on pakko esittää. Nyt, kun kerran olen valmis (no odotan vielä itse paperia, mutta käytännössä valmis maisteri kuitenkin, jihaa!), ja vielä opetan filosofiaa, niin pitäisi varmaan osata vastata, että mitä se on.
Jos pitäisi tiivistää, sanoisin: filosofia on aputiede. Kätilöjuttu.
Filosofiaan liittyy aika paljon ennakkoasenteita. Varmaan ihan syystä.
Filosofit ovat itseriittoisia. Filosofit puhuvat kieltä, jota ei voi ymmärtää ja tekevät asioista tahallisen vaikeita. Filosofia käsittelee asioita, jotka ovat joko itsestäänselviä tai sitten niillä ei ole mitään hyötyä – yhteiskunnalle, ihmisille, luonnolle… Suurimmalla osalla filosofien ajatuksista ei ole mitään tarjottavaa nykyaikana, ne ovat oikeasti menneisyyttä ja kuuluvat sinne.
Tietyiltä osin tämä kaikki on totta. Minusta on olemassa huonoa filosofiaa ja huonoa filosofointia. Omat ajatukseni filosofiasta ovat olleet ja ovat edelleen välillä tosi kaksijakoiset. Lukiossa inhosin oppiainetta. Turhaa, tylsää ja vielä pakkoa.
Lukiossa ehkä karkein virhe on se, että filosofia muuttuu herkästi historiaksi. Ja täysin absurdiksi sellaiseksi. Kattokaa nyt sitä Platonin ideaoppia. Toinen vaihtoehto on, että filosofiasta tulee muun tietotulvan keskellä outo kiinnostava, sellainen joka mahdollistaa kaikenlaisen sekoilun. No, se on bonari, jonka voi sallia ainakin välillä. Mutta outous outouden vuoksi ei kanna kovin pitkälle.
Minusta filosofialla on paikka lukiossa. Itse asiassa minusta filosofialla olisi paikka alakoulussakin, mutta silloin pitäisi ajatella koko filosofia uusiksi myös lukion osalta. Pitäisi ymmärtää, että filosofia on keskustelutaitojen ja argumentoinnin opiskelua, ajatusmuotojen ja -tapojen tunnistamista, omien ja muiden arvojen ja asenteiden kriittistä tarkastelua ja niin edespäin.
Näiden vuosien jälkeen oma kokemukseni on, että filosofia on keino parantaa omaa ajattelua. Filosofia tutkii ajatusmuotoja ja argumentteja. Niitä opettelemalla oppii asettamaan järjestykseen ajatusmuotoja ja argumentteja – arjessa, politiikassa, tieteessä. Toisaalta mielestäni ajattelua voi parantaa millä tahansa muullakin, kunhan tekee töitä. Historialla, matematiikalla, biologialla, taiteella, bloggaamisella, elokuvilla.
Philosophy is a battle against the bewitchment of our intelligence by language. The dissolution of this bewitchment lies in a return to the practical consciousness embodied in life-forms, rather than in abstract theories such as those which model words on names. To know a form of life is to know the rules that govern it, and the condition for this is to know how to carry on in that form of life. But how do we know that we are carrying on in the right way? For any rule there will be a potential infinity consistent with it.
Tein maisteriopintojeni viimeisenä tenttinä tämän kirjan, Roy Bhaskarin A Realist Theory of Science. Sitaatti on toisesta, Plato etc. -teoksesta. Bhaskar oli minulle varmaan hyvä lopetus, koska Bhaskarin avulla pystyn tunnistamaan oman kahtijakautuneisuuteni filosofian suhteen: miten filosofia on yhteydessä tähän maailmaan (joka on ainoa olemassaoleva maailma)? Huono filosofia yrittää irtautua tästä maailmasta. Hyvä filosofia yrittää saada tähän jotain tolkkua.
Tuntuu vähän haikealta ottaa paperit ulos. Olen oikeasti tykännyt niistä hetkistä, kun voi paneutua johonkin teemaan, lukea, kirjoittaa ja keskustella. Mutta ehkä tää ei lopu tähän.
sivuhuone 