No haloo mitään sivumääriä ja tunteja jaksa laskea.
Olen kirjoittanut aika lailla neljä tai viisi päivää viikossa kahdeksasta neljään tunnin ruokatauolla. Viikonloppuina lomaa, bussi- ja junamatkoilla lukemista. Ensimmäinen luku on palautettu. En ole siihen järin tyytyväinen, ja toki se on vielä viimeistelemätön. Mutta se on palautettu. Kirjoittamisen aikana koettuja ajatuksia:
- tylsää
- ei kiinnosta
- tämä on itsestään selvää
- en osaa sanoa tästä mitään uutta
- mitenköhän selviän näistä jatko-osista
Mutta olen saanut blokattua näiden ajatusten merkityksen pois ja kirjoittanut niistä huolimatta. Näiden lisäksi on ollut muitakin ajatuksia:
- onpa hyvä, että tekstiä on olemassa viime syksyltä
- onpas viime syksyltä aika paljon tekstiä
- täähän etenee
- itse asiassa tää rajaushan on tässä ihan hyvä
Iloinen asia ei ole se, että viime viikon 30-helteillä kirjoitin joka päivä iltapäivään asti, mutta nyt kun olisi mukavan viileää ja sadetta, olenkin TADAAAAA – tullut kipeäksi. Kun on pää täynnä räkää, ei kovin montaa nerokasta ajatusta ruudulle ilmesty. Olo on ihan paska.
Mutta tästäkin noustaan, vaikka ikinä ei kipeänä siltä tunnukaan.
sivuhuone 