Tarvis ruokaperräiset lounaan jälkeen. Väsyttää. Jalkoja hapottaa paluumatkalla Ilokivi-pääkirjasto.
Mitä tässä vaiheessa kirjastossa voi tehdä, kun ei pysty vielä kirjoittamaan? Voisi mennä kolmoskerrokseen lukemaan urheilulehtiä. Tai sitten kirjoittaa tänne kirjoittamisesta. Valitaan tällä kertaa jälkimmäinen vaihtoehto.
Olen nyt korjaillut matkan varrella johdantoa (se on kasvanut neljästä sivusta reiluun viiteen). Ykköslukua on kymmenen sivua. Aika paljon tekstistä on ollut puolivalmista ja aiemmista seminaariteksteistä muokattua, osa suoraan kopsattua.
Mutta kymmenen sivua siis. Siihen on mennyt arviolta 12,5 tuntia:
- to 3h
- pe 2,5 + 3,5 = 6h
- su 1h
- ma 2,5h
Mietin tänään pyöräillessä kouluun että kuurot ei kuule edes tuulen huminaa.
Lisäksi ajattelin, että tuulen humina on poikkeuksellinen ääni, kun “se ei tule mistään tietystä ulkopuolisesta oliosta, kuten rekasta”. Mutta voikohan tuulen huminaa pitää tällä tavalla poikkeuksellisena? Ei! Ääni muodostuu aivan samalla periaatteella tuli se mistä tahansa.
Lisäksi mietin, että ihmisen aivot ovat kyllä ihmeellinen elin. Niin ne vain tunnistavat erillisiksi ääniksi rekan äänen, lapsen tai aikuisen ihmisen äänen, kaverin puheen ja tuulen huminan. Ja tiedämme, että se humina ei tule jostakin muualta vaan muodostuu korvakäytävän ja ilmanpaineen vaihteluiden, eli tuulen, vuoksi.
Hieno juttu tämä tuuli kyllä. Ja aivot.
sivuhuone 