Viimeinen jakso. Helpoin jakso tuntimäärien puolesta. Kiinnostavia kursseja, edelleen. Jotenkin alkaa olla helpottunut olo, sellainen… toisaalta tyyni, toisaalta yhä innostuneempi. Hyviä juttuja tapahtunut, hyviä asioita oppinut.
On pari ideaakin mielessä. Niitä pitää vähän hioa.
Seuraa sattumanvaraisia asioita ilman mitään jäsenneltyä tekstikehystä. Ja nössöjen kuvien siivittämänä. Mutta hei, ilman metsikköjä ei pää kestä. Tuntuu jotenkin tosi hienolta nähdä joutsenten soidinta. Tai kalasääksen.
Vuorovaikutus
Mitä tarkoittaa oikea vuorovaikutus? Kenen pitää olla vuorovaikutuksessa kenen kanssa?
Yhä vahvemmin on sellainen olo, että kaikessa tässä opettamisessa ja oppimisessa on kyse vuorovaikutuksesta. Tätä kaikki on: dialogia ja tunteita.
Oppilaat tarvitsevat vuorovaikutusta myös toistensa kanssa. Lukiolaiset tarvitsevat keskustelutaitojen opettelua, kuuntelemista, oman äänen avaamista. Ja kokemukseni on, että he suorastaan janoavat sitä; saada keskustella merkityksellisistä asioista. Kukapa ei haluaisi?
Aidot ongelmat
Erityisesti filosofiassa teoria jää teoriaksi, jos ei lähdetä liikkeelle aidoista ja ymmärrettävistä ongelmista. Opettajan ammattitaidon ja uskalluksen mahdollisuudet ovat siinä, että opettaja osaa auttaa liittämään ne arkiset, oppilaiden ajatusmaailman rakennuspalikat klassisiin filosofisiin ongelmiin ja antamaan välineitä niiden käsittelyyn filosofisesta näkökulmasta. Muuten kaikki on (lähes) turhaa paskaa. Neppailua. Ulkoaopettelua. Sievistelyä.
Mistä ongelmia löytyy? Opettaja voi toki keksiä niitä. Mutta ehkä parempi ratkaisu: oppilaat itse! Oppilaat eivät ole tunteettomia kiviä tai historiattomia möhkäleitä, mustia laatikoita, jotka ovat vain ilmestyneet jostakin pulpetin taakse opettajan työtä varten odottamaan opettajan käskyjä.
Tai no, valitettavan usein koulu toimii ikään kuin juuri näin on. Siellä ne istuvat, ajatuksista ei tietoa.
Ei sekään aina väärin ole. Äikänopettajani pohti kerran ääneen eräälle ryhmälle, ettei tiennyt, olemmeko ”lintu vai kala”, ja tunnistin siitä pohdinnasta heti itseni. En ole ikinä itsekään halunnut paljastaa olenko lintu vai kala – jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja salaisuuteen.
Mutta joka tapauksessa: aidot ongelmat ovat siellä jossain, liikuskelevat käytävillä ja kotimatkoilla ja viikonlopuissa ja sukujuhlissa ja facebookissa ja oman hämmennyksen äärellä.
Ps. Keski-ikä, here I come.
sivuhuone 