Tein raakakakkua.
Enkä todellakaan aio kirjata ylös reseptiä. Ai miksi? Koska se oli hel-vetin pahaa. Tässä todellakin pätee sanonta ”moni kakku päältä kaunis”.
Rakenne oli kuitenkin toimiva. Pohja olisi voinut olla minun makuuni rapea, nyt se oli pikemminkin tahmea. En tiedä, saako paistamatta rapeaa. Maku oli ihan ok, mutta vain ok – ja sillä ehdolla, että tykkää rusinoiden, taateleiden ja eri pähkinöiden mausta. Minä tykkään.
Onnistuin myös agar-agarin käytössä. Ensimmäisellä kokeilukerrallani agar-agarista seurasi koostumukseltaan lihajänteiden tuntuisia klimppejä kakkuun (jotka kuitenkin myös sulivat nopeasti ja ilmeisesti jokseenkin hyvin katosivat lopulta kakun sisuksiin). Mutta nyt hoksasin idean: agar-agar pitää sekoittaa tarpeeksi isoon (kuumennettavaan) nestemäärään.
Sisuksen tein periaatteessa hyvän makuisista aineista: cashew-pähkinöistä, kookosöljystä, appelsiinimehusta, hunajasta, vaniljasta… Mutta lopputulos on aika kaamea. Äklöttävä. Edes minä en pysty syömään kuin hyvin pienen palan kakkua kerrallaan. Se ei siis ole kovin makeaa, vaan jotenkin vain tuhtia.
Mutta aion palata tämän äärelle uudestaan. Vegaaniystävät ehkä arvostaisivat. Ja onhan tämä TERVEELLISTÄ.
Tuli kyllä mieleen kakkua maistaessa, että mitä sitten, että tämä on terveellistä, jos maistuu tältä.
sivuhuone 