Aika ajoin tulee sellaisia päiviä, että on yksin kotona. Kuuntelen sellaisina päivinä usein musiikkia ja tulen mietteliääksi. Musiikista seuraa jotain omituisia fiiliksiä – taas sellaisia, joita on vaikea kuvailla.
Graduni tulee (ehkäpä) käsittelemään (ainakin jossain määrin) tunteita ja (mahdollisesti) niiden kielellistämistä. (Huomaa sulkujen määrä.) Itse asiassa tämä teema oli yksi varhaisimmista muotoiluista; mitä tunteiden kielellistäminen tarkoittaa? Voiko kaikki tunteet saada kielellisiksi? Mitä se tarkoittaa, että joitain tunnetiloja ei saa kielellistettyä? Mitä ne silloin ovat?