Tänään on sunnuntai ja tiedossa ”suosikkisarja”: Kuuluisat kuppilat. Alkuperäisnimi on parempi: Man versus food. Olemme miehen kanssa katselleet tätä ohjelmaa jonkinlaisen… perverssin ällöilyn, tirkistelyn ja paheksunnan tunnelmissa.
Nyt meneillään oleva kausi tuntuu tylsemmältä kuin aiempi. Ehkä konsepti alkaa olla aika tuttu. Jokainen jakso huipentuu ruokahaasteeseen, johon juontaja itse, nyttemmin paikallinen henkilö tai ryhmä osallistuu. Ruokahaasteet ovat niitä semmoisia: tunti aikaa syödä kolossaallinen annos joka pitää sisällään käsittämättömän määrän a) lihaa, b) majoneesia/uppopaistettuja asioita/erilaisia juustoja/ihan vain rasvaa, c) rasvaista ja sokerista jälkiruokaa ja d) lähes syömäkelvottoman tulisia aineksia. Tai sitten kaikkea näitä yhdessä. ”Annosta” syödään tuskanhiki otsalla oksennukseen tai tajuttomuuteen asti. Tai siltä se ainakin näyttää. Oksentamista tuskin näytettäisiin. Tarkoitushan on markkinoida jaksojen ruokapaikkoja.
Se, että eletään aivan pimeää kohtuuttomuuksien ja övereiden aikakautta, on toki aika ”vanha juttu”. Tämä ohjelma vain osoittaa sen niin räikeästi, että jaksan jokaisella kerralla ihmetellä. Ehkä ylensyöminen yhdistettynä trumpetinsoittoon, rumpujen pärinään ja fanfaareihin on meikäläiselle vaan… liian absurdi yhdistelmä.
No, enivei. Tämä on hyvä sarja siinä vaiheessa kun oppilaiden kanssa keskustellaan Aristoteleestä ja hyve-etiikasta. Monet hyveet voivat tuntua ”ajattomilta”, mutta entä kohtuullisuuden hyve? Onko se hyve nykyaikana?
sivuhuone 