Olen jo aiemmin käsitellyt toisen tekstin myötä tahdonvapauden kysymystä Vygotskilla. Edellisessä postauksessa käsiteltiin mielikuvitusta. Tuon luennon lopussa Vygotski toteaa, että mielikuvituksen ja realistisen ajattelun sisäinen kytkös johtaa tahdonvapauden problematiikan pariin. Jos ihmisellä on vapaa tahto, joka syntyy tietoisuuden emergenssin myötä, on se myös yhteydessä mielikuvitukseen.
Puidaanpa siis tänään perjantain kunniaksi tahdonvapautta. Minulla on aiheeseen liittyvä ajankohtainen ongelmakin. Kerrotaan se aluksi.
Haluan lähteä viikonloppuna käymään tapaamassa ystäviäni ja lähisukuani Tampereelle. Valitettavasti minulla ei ole tilillä eikä käteisenä tarpeeksi rahaa maksaa junalippua edestakaisin. Rahattomuus ei riipu minusta, sillä palkkani on pari viikkoa myöhässä. (Toki joku voisi väittää, että pitkällä aikavälillä rahattomuuteni on minun syytäni. Toisaalta, joku voisi myös puolustaa minua ja sanoa, että se ei johdu minusta vaan ”rakenteista”.)
Mitä siis voin tehdä? Katselin kimppa.netin kyytejä, mutta niistäkin joutuu maksamaan bensakuluja yleensä. Voisin myös liftata. Tai voisin ottaa riskin, maksaa junalipun yhteen suuntaan ja toivoa, että joku tuttava (äitiii, sun aikuinen tyttäres on köyhä) antaa paluurahat ja maksaa viikonlopun syömiskuluni. Eivät ne nyt niin paljoa ole. Ja jos olisin todella jaksavainen, niin onhan minulla hyvä pyörä ja vaihtokumeja. Kyllä sitä nyt 150-180 kilsaa ajaa… Reissupäiviä vain tarvittaisiin tällöin hieman enemmän. Kaikkia näitä matkustustapoja olen kokeillutkin.
Vaihtoehtoja siis on. Ja mitä enemmän jotakin asiaa miettii, sitä enemmän vaihtoehtoja yleensä löytyy. Valitettavasti ne vain eivät välttämättä ole kovin optimaalisia. Joudun tekemään niiden myötä kompromisseja. En pysty suorittamaan tätäkään suhteellisen pientä tekoa itsekseni, oman tahtoni mukaisesti ja vailla riippuvuuksia.
***
Tahdonvapaus näyttäytyy usein kovin filosofisena ongelmana. Se johtuu siitä, että sitä voidaan lähestyä monesta suunnasta, myös metafyysisestä, ja filosofian historiassa tahdonvapaus on big deal. (Tämäkin on teema, johon voisi halutessaan perehtyä paljon paremmin. Ja antiikista asti.)
Erään viime vuoden opetusharjoittelun tunnin aiheena oli tahdonvapaus. Mietin tuolloin melko pitkään, miten aihetta kannattaisi käsitellä ja opettaa. Tarkastellako aihetta metafysiikan näkökulmasta? (Determinismi vai indeterminismi? Onko ihmisen toiminnan ja luonnon tapahtumien välillä tahdonvapauteen kytkeytyvä ero, millainen?) Vai tarkastellako aihetta yhteiskunnallisesta ja eettisestä näkökulmasta? (Onko ihminen vapaa tekemään valintoja ja millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia ihmisellä on? Mitä tarkoittaa, että Breivik voidaan määritellä ”syyntakeettomaksi”?)
Tahdonvapauden metafyysiselle tarkastelulle on oma paikkansa. Mä olen liberaali monen asian suhteen, ja pidän yleissivistäviä tarkoitusperiä mm. koulussa ihan hyvinä. Filosofian opetuksen yhtenä pointtia on opetella käsitteellisiä ja abstrakteja eroja, metatason hahmottamista. Sitä paitsi minkä tahansa aiheen lähitarkastelu voi olla mielenkiintoista, oli se sitten tahdonvapaus fysiikan näkökulmasta tai, en tiedä, mitokondrioiden merkitys suoritusfysiologiassa? Mutta kyllä Aristoteles ja Marx ovat oikeassa siinä, että yksilö on yhteiskunnallinen olento. Aineellisen elämän tuotantotapa on yhteiskunnallisen, poliittisen ja henkisen elämän ehtona.
Tahdonvapautta voidaan käsitellä metafyysisesti, mutta yhtä merkityksellinen lähestymistapa on sen yhteiskunnallis-eettinen puoli. Jos ajatellaan opettamista ja koulun merkitystä, sanoisin että jälkimmäiseen löytyy paljon kosketuspintaa.
***
Tämän pitkän alustuksen jälkeen päästään Vygotskiin. Vygotski tarkastelee tahdonvapautta psykologian näkökulmasta.
Kaikkeen tahdonvapauden käsittelyyn liittyy se, että ihmisillä on psyykkisesti ajatellen välitön kokemus siitä, että toimimme oman tahtomme mukaisesti. Nostan käden, jos päätän toimia niin. Se nousee. Tämä kokemus on tärkeä, mutta helposti monella tapaa harhaanjohtava. Ikään kuin tapahtumassa olisi luettavissa tahtomiselle ja toiminnalle välttämättömät tai edes merkitykselliset komponentit.
Vygotski erottelee karkeasti ottaen kaksi teoriatyyppiä tahdonvapauden psykologian historiasta. Ensimmäiset (heteronomous theories) selittävät Vygotskin mukaan tahdonalaisen toiminnan pilkkomalla toiminnan kompleksisiin mentaalisiin prosesseihin, jotka taas ovat sinällään ei-tahdonalaisia (nonvolitional). Jälkimmäiset, eli voluntaristiset tai autonomiset teoriat pitävät kiinni tahdon yhtenäisyydestä ja tahdonalaisten prosessien ja kokemuksen itsenäisyydestä. Vygotski keskittyy lähinnä voluntaristisiin teorioihin, sillä katsoo edellisillä olevan enemmän historiallista kuin ajankohtaista merkitystä.
Voluntaristisia teorioita on valtava paljon (filosofiassa myös, mm. Schopenhauer, Sartre) . Vyvotski päätyy esittelemään niiden kaksi äärityyppiä: ensimmäisen mukaan tahto on perustava, alkukantainen ja universaali voima. Voima manifestoituu yksilössä. Toinen on karteesiolaisuudesta ja keskiajan kristillisyydestä ammentava näkemys, jonka mukaan tahto on henkinen lähtökohta ihmisessä. Tämä ihmisen henkinen ydin kykenee puuttumaan materiaaliseen ja hermostollisiin prosesseihin.
Molemmissa muodoissa tahto nähdään jonakin perustavana, joka on olemassa ”alusta asti”. Se on annettua, itsenäistä. Kumpikaan ei käsittele tahdonvapautta yhteydessä muihin mentaalisiin prosesseihin. Kummassakaan tahdonvapaus ei sovi deterministisen tai kausaalisen, siis luonnontieteellisen selittämisen malliin.
Tämä on Vygotskille ongelma. Itse tiivistäisin ongelman tutkimuskohteen ja tutkimuskysymyksen vääristymiseen. Jos otetaan lähtökohdaksi tahdonvapaus, saadaan lähes välttämättä vastaukseksi jotain edellä kuvattua. ”Tahdonvapaus on ihmisessä.” Tahdonvapaus näyttäytyy herkästi moraalis-eettisenä ihmisoikeutena. Tahdonvapaus on (tällöin) idealistinen käsite.
Vygotski haluaa kuitenkin kyetä selittämään tahdonvapauden ilmiön tieteellisesti, siis deterministisesti, kausaalisesti. Materialistisesti, selventäisin edelleen. Ei uskonnollisen selitysmallin avulla, mutta ei myöskään sillä tavalla deterministisesti, että itse (hankala) tahdon käsite heitetään pois ja pilkotaan teot yksittäisiksi atomeiksi, joilla ei näennäisesti ole yhteyttä toisiinsa tai muuhun ympäristöön. Tulisi siis kyetä säilyttämään se, mikä on tahdolle ominaista, mikä tekee teosta vapaan sanan käytännöllisessä merkityksessä. Tulisi erottaa tahdonalainen teko ”tahattomasta”. Olisi otettava jossain määrin todesta yksilön kokemus päätöksenteon vapausasteesta ja toisaalta kyettävä selittämään mitkä ulkoiset tekijät aiheuttavat sen, että tahdonalaisesta tulee ei-tahdonalainen.
Oleellinen kysymys näin ollen on: mikä itse asiassa on voluntaarinen teko, mikä ei ja millä perusteilla?
Vygotski esittelee empiirisiä (mm. neurologisia) tutkimuksia ja niissä tehtävien tekojen vapausastetta. Monet arkisista toiminnoistamme ovat, hieman nyt tässä tiivistäen, automaattisia ja epävoluntaarisia, vaikka ne ovatkin tulevaisuuteen suuntautuvia tekoja, joita teemme oman etukäteissuunnitelmamme mukaisesti.
Tässä kohtaa varoituksen sana. Olen ehkä tyhmä, mutta Vygotskin tapa esitellä aiempia teorioita on tämän luennon kohdalla parempi kuin päätelmien esittely.
Sikäli kun ymmärrän oikein, oleellista on tarkastella jälleen kerran tahdon kehittymistä. Vygotski viittaa tutkimuksiin, joissa osoitettiin lasten ja aikuisten päätöksenteon välillä tiettyjä eroja. Aikuiset voivat tehdä minkälaisia aikomuksia ja suunnitelmia tahansa, merkityksettömiäkin. He kykenevät toisin sanoen ajatteluun, joka ylittää välittömän kykyjen, mahdollisuuksien ja osaamisen horisontin. Lapset eivät tähän kykene samalla tavalla.
”Like children, adults are limited in the meaningless intentions that they can form voluntarily. We cannot form intentions that contradict our basic psychological set or our moral views. Within the wide range of actions that do not conflict with our psycholofical set, however, we can form any intention. This differentiates the adult’s developed will from the child’s underdeveloped will.”
Lapsen tahdonalainen toiminta kehittyy vähitellen, kuten kaikki muutkin psyykkiset toiminnot. Aluksi se ilmenee primitiivisinä liikkeinä, sen jälkeen lapsi kykenee antamaan verbaalisia ohjeita toiminnan ohjauksen tueksi ja lopulta hän kykenee suorittamaan monimutkaisia tahdonalaisia toimintoja.
Harmillisesti minusta luento jää vähän kesken tai puolitiehen. Olisin toivonut, että Vygotski olisi tehnyt hieman enemmän johtopäätöksiä luentoonsa.
Mutta koska ei tehnyt, tehkäämme niitä sitten itse. Johtopäätöksenä on nähdäkseni se, että tahdonalaisten toimintojen syntymisen taustalla on inhimillinen kyky tuottaa tilanteita ja vaihtoehtoja. Tämä taito opitaan vähitellen. Myös sillä on merkitystä, mitä ja miten meille opetetaan asioita. Kuten kuka tahansa opetus- ja kasvatustyötä vähänkään tehnyt tietää, autonomisuuden opettaminen ei ole itsestäänselvä ja helppo asia. Tahdonvapaus voi näyttäytyä itsestäänselvänä asiana, mutta käytännössä se on kaikkea muuta. Oppilas oppii behavioristisesti hyvin nopeasti koulun piilo-opetussuunnitelman käytännöt; miten tulee tai ei tule vastata, mistä asioista palkitaan ja mistä ei. Ei kai valmiiden toimintamallien jäykkää ja joustamatonta suorittamista voi kutsua tahdonvapauden ilmentymäksi? Tämä on nähdäkseni Vygotskin pointti. Osa toiminnoistamme on enemmän vapaata kuin osa.
Tätä asiaa pitäisi varmasti käsitellä vähän enemmän.
Sivujuonteena: eräs kasvatuspsykologi on aiheuttanut Yhdysvalloissa ja muuallakin paljon kohua jo useamman vuosikymmenen ajan väittämällä, että kaikki palkitseminen johtaa ainoastaan ulkoiseen motivaatioon. Minusta ajatuksessa on erinomaisen tärkeä pointti. Ja vähän samasta aiheesta keskustellaan vähän väliä myös Suomessa: onko numeroarvostelu hyvä juttu vai ei?
Toinen, aiemmin kirjoittamani juttu liittyen Vygotskin tahdonvapauteen on täällä, mutta minun täytyy myöhemmin palata sen pariin ja etsiä mahdollisesti lisämatskua. En tiedä, onko tällä millaista merkitystä gradun kannalta, mutta ihan intressanttia tämä on.
Ja jos ei vieläkään käynyt selväksi, niin perjantain kunniaksi tiivistelmien tiivistelmä:
VOLUNTARISMI ON PERSEESTÄ!
***
Edit. 3.7.
Vygotskilla löytyy muissa teksteissä lisää aiheesta tahdonvapaus ja sen kehittyminen. Palaan ehkä aiheeseen myöhemmin.
sivuhuone 