The Problem of Will

Olen jo aiemmin käsitellyt toisen tekstin myötä tahdonvapauden kysymystä Vygotskilla. Edellisessä postauksessa käsiteltiin mielikuvitusta. Tuon luennon lopussa Vygotski toteaa, että mielikuvituksen ja realistisen ajattelun sisäinen kytkös johtaa tahdonvapauden problematiikan pariin. Jos ihmisellä on vapaa tahto, joka syntyy tietoisuuden emergenssin myötä, on se myös yhteydessä mielikuvitukseen.

Puidaanpa siis tänään perjantain kunniaksi tahdonvapautta. Minulla on aiheeseen liittyvä ajankohtainen ongelmakin. Kerrotaan se aluksi.

Advertisement

Muisti ja ajattelu

Muisti

Tämän päivän muistiinpanot koskevat muistamista ja ajattelua. Tää on aika itsestäänselvää settiä, mutta menköhön. Pitää katsoa myöhemmin, josko näistä muodostaisi vielä pureskellumman kirjoitelman. Kumpikin on suht tärkeä aihe, mutta erityisesti ajattelun käsittelyä tulee Vygotskilla monessa muussa tekstissä melko paljon, joten tämä ei tunnu itselle kovin freesiltä.

Hajut ja realismi

Vygotskin kootuissa (vol 1) on monta tärkeää kirjoitusta. Ensinnäkin siinä on julkaistu Thinking and Speech. Loppuosassa on julkaistu Vygotskin luentoja psykologiasta. Olen lukenut ne, ja nyt seuraa pientä koontia.  Tarkoitus on myöhemmin koostaa muun muassa näiden pohjalta esseetä. Nämä kirjoitukset täällä eivät vielä sellaisia ole!

Luentojen aiheet ovat havaitseminen, muisti, ajattelu, emootiot, mielikuvitus ja ”tahto”. Tänään aiheena on havaitseminen. Tarkastelen sitä hajun avulla.

Valinnanvapaus

Tämä aiheuttaa valtavasti ahdistusta. Ajatuksia tähän liittyen on pakko repressoida. Tehdä niitä valintoja, joita kykenee ja osaa.

Biosfääri.

***

Lueskelin artikkelia (tarkennan speksit myöhemmin, kun olen kotona.) Vygotskista ja tahdonvapaudesta. Muistan, että joskus pienenä kuuntelin radiosta keskusteluohjelmaa, jonka nimi oli Vanhat parrat tai vastaavaa. Keskustelijoina olivat Paavo Haavikko, Pentti Linkola ja Eero Paloheimo. Eräässä jaksossa puhuttiin kuluttamisesta. Linkola, jonka kirjoja tuohon aikaan innokkaasti luin, kertoi havainnollistavan esimerkin. Jos kävelet supermarkettiin ja siellä myydään sataa paria sukkia, ei valinta näiden eri sukkien välillä ole aitoa valinnanvapautta. Kuluttaminen on irvokas käsitys valinnan- ja tahdonvapaudesta. Jos haluamme ymmärtää, mitä valinnanvapaus tarkoittaa, on lähestyttävä kysymystä jostakin toisesta lähtökohdasta.

Nykyistä kuluttamisen ja omien halujen ja nautintojen toteuttamisen valtavaa egoisista oikeutusta kuvastaa käsitys tahdonvapaudesta. Tai voisi sanoa, että nämä kuluttamisen käytännöt ovat seurausta tahdonvapauden käsitteestä. (Toki ei pelkästään käsitteestä, mutta suoristetaan tässä muutama mutka.) Karteesiolaisuudesta periytyvässä käsityksessä inhimillinen tahdonvapaus ymmärretään joksikin yksilön ominaisuudeksi, tai pikemminkin voimaksi. Tahdonvapaus tarkoittaa siis itsenäistä voimaa ihmisessä. Tämä voima toteutuu, kun ihminen toimii, valikoi, päättää. Otan tämän, en tuota. Tämä on perinteisen, ja varmasti hyvin arkisen käsityksen mukaan valinnanvapautta. Se on yksilön individuaalista valikoimista, osa kuvitelmaa yksilön irrallisuudesta/autonomisuudesta, rationaalisuudesta, kyvystä ohjailla itse itseään.

Spinoza kritisoi tämänkaltaista käsitystä. Vygotski seuraa Spinozaa tässä. Tahdonvapaus ei ole yksittäisten tilanteiden sorteeraamista (yksilöllisen järjen suomin ehdoin, lisäisin tähän). Tahdonvapaus on sen ymmärtämistä, miksi toimin niin kuin toimin. Tahdonvapaus on siis perusteiden ja omaa toimintaa ehdollistavien elementtien tunnistamista. Tämä on täysin eri asia kuin kuvitelma jostakin ihmisen sisäisestä voimasta, joka aktualisoituu eri tilanteissa. Jos kävelen ostamaan sukkia kaupasta, tätä ostostilannetta määrittävät ja ohjeistavat, edeltävät ja seuraavat valtava määrä kulttuurisia käytänteitä, ja taloudellisia ja sosiaalisia verkostoja ja ehtoja. Sukkakauppaan käveleminen ei Spinozan ja Vygotskin esittelemässä muodossa ole yksilöllisen minän tahdonvapauden ilmaus.

Luenpa artikkelin myöhemmin uudestaan, pitää tarkentaa paria asiaa.

Joskus toiste voisin myös kirjoittaa auki, miksi tekstin alussa on kyseinen linkki. Tai ehkä ei tarvitse, kuka ei vielä tajunnut?

link

Outo sairaus yleistyy, Talouselämä uutisoi.

Erikoinen ilmiö yleistyy Daily Mail -lehden haastattelemien psykologien mukaan: entistä useampi ihminen kuvittelee olevansa oman tosi-tv-ohjelmansa tähti.

Ilmiö menee varmaankin johonkin sosiaalipsykologian ja kliinisen psykologian välimaastoon?

Vaikka kuulostaa ehkä vähän epäuskottavalta, aiheesta on kuitenkin tehty tutkimus kognitiivisen neuropsykologian julkaisuun: The “Truman Show” delusion: Psychosis in the global village. Harmi, ettei artikkelia voi lukea ilmaiseksi. Häiriö konkretisoi kulttuurin merkitystä psyykkisissä häiriöissä, kulttuurinen ”tulee sisään”.Tai itse asiassa suuntaisuus ei ole tässä mikään pointti, ja olisikin kiinnostavaa lukea tutkimus juuri siitä näkökulmasta, mitä siinä todetaan tarkemmin tällaisten harhojen muodostumisesta, siis kulttuurin ja yksilöpsyyken yhteydestä.

Tiivistelmässä todetaan:

We then address three questions, the first concerning how to characterise the delusion, the second concerning the role of culture in delusion, and the third concerning the implications of cultural studies of delusion for the cognitive theory of delusion.

Results. Delusions are both variable and stable: Particular delusional ideas are sensitive to culture, but the broad categories of delusion are stable both across time and culture. This stability has implications for the form a cognitive theory of delusion can take.

Tuloksena siis tällainen sekä/että: on laadullisesti kahdenlaisia harhoja, universaaleja ja kulttuuri-sensitiivisiä (partikulaareja). Universaaleja mentaalisia prosesseja täyttävät kulttuurisesti partikulaarit ilmentymät.