Vauvan nukkuminen osa 2: unikoulu

Viime aikoina mediassa (tai vain äitiyskuplassa, mistä sitä nykyään tietää…) on ollut aika paljon esillä vauvan nukkumiseen liittyviä keskusteluja ja puheenvuoroja unikouluttamisen puolesta. Aihe nousee ilmeisesti esiin säännöllisesti, ainakin pari vuotta sitten kun tämä kirja julkaistiin, ja nyt jälleen kun tämä kirja julkaistiin ja hesari kirjoitti aiheesta.

Tässä postauksessa kirjoitan pohdintoja vauvan nukkumisesta, kiintymyssuhteesta ja tekstin lopussa kerron konkreettisesti meidän unikoulustamme. Luvassa ehkä muutama vinkki unikoulua suunnittelevalle. Ja paljon tsemppikannustusta huonosti nukkuvien vauvojen vanhemmille!

Lue loppuun

Mainokset

Vauvan nukkuminen osa 1: kun vauva ei nuku

Pienten lasten vanhemmat ovat väsyneitä. Ensimmäinen vuosi on vaikea. Jotkut vauvat vain nukkuvat huonosti. Ja niin edelleen.

Perinteinen vanhemmuusaihe, nukkuminen – tai nukkumattomuus – on tullut meidänkin perheessämme tutuksi. Jos jostakin olisin itse tarvinut tietoa ennen vauvan syntymää, se on (koliikin lisäksi) vauvan nukkuminen. Tiedossa ehkä muutama vinkki, ja vähän pohdintaa jaksamisesta, unesta ja unikoulusta.

Koska näiden blogitekstien kirjoittaminen ei kerta kaikkiaan onnistu kuin about viiden minuutin pätkissä (tämän tekstin lukemisen jälkeen on ehkä helppo päätellä, miksi näin), olen jakanut tämän tekstin kahteen osaan.

Vauvan nukkuminen osa 1: kun vauva ei nuku

Vauvan nukkuminen osa 2: vauvan unikoulu

Lue loppuun

Voiko koliikista selvitä?

Tiesitkö, että 10 %:lla lapsista on koliikkia? Minä en tiennyt. Ennen oman lapseni syntymää olin kuullut lähinnä että “vauvat vähän itkee”.

Kirjoitan koliikista ensimmäiseksi, koska aihe on vaivannut itseäni todella paljon.

Jos sinä, joka tätä luet, etsit tietoa koliikista tai vertaistukea sen kestämiseen, toivottavasti löydät tästä postauksesta jotain apua. (Muistutan kuitenkin, että tämä on maallikon kirjoittama teksti ja etenkin pohdinnat kiintymyssuhteesta ovat todellakin vain omia pohdintojani.) Ja vaikket löytäisi, niin haluan koliikin kokeneella myötätunnollani toivottaa sinulle lämpöä ja jaksamista!

Lue loppuun

Vauvasarja

Ajattelin julkaista pienen kirjoitussarjan “klassisista” vanhemmuus-, äitiys- ja vauva-aiheista. Tämä olkoon oma kontribuutioni alati kasvavaan vanhemmuusblogistaniaan. Itselleni tämä on jälleen yritys jäsentää omia kokemuksiani. Ja jos joku löytää tätä kautta tietoa, vertaistukea, hupia tai mitä tahansa, niin hieno juttu!

Lue loppuun

Jatkoa seuraa

Tervehdys, hiljaiselo!

Pitkän jahkailun jälkeen päätin, että en hylkää vähän käytössä ollutta blogiani, sillä aina välillä iskee kirjoittamisen tarve.

Minä olen laiska ajattelija, ja tällaiselle laiskalle ajattelijalle on tärkeää puhua, kirjoittaa ja lukea. Kirjoittaminen pakottaa ajattelemaan vähän tarkemmin, vähän selkeämmin.

Tällä blogilla on ollut lähinnä tsemppaustarkoitus. Ensin piti vääntää gradu lyhyessä ajassa. Sitten tarkoitus oli kirjata ylös ajatuksiani opettajuudesta. Gradu tuli todellakin väännettyä, mutta opettajuudesta en kirjoittanut kovin syvällisesti. Syy on selvä. Töitä oli niin paljon, että kun samalla tein vielä viimeisiä opintoja, olivat ekat työvuodet todella kiireisiä. Selvittelin ajatuksiani lähinnä suullisesti puolisolle, muun ajan tein töitä tai koetin huolehtia fyysisestä kunnosta.

Nyt kiire on taas hieman erilaista. Tuli nimittäin vauva.

IMG_1122

 

Filosofian turhuus

Välillä tuntuu, että mitä tahansa muuta olisi helpompaa opettaa kuin filosofian ykköskurssia lukiossa. (Näin on helppo sanoa, koska ei opeta kovin montaa muuta ainetta.)

Viidessä viikossa on erittäin helppoa antaa oikeutus pienillekin negatiivisille ennakkoluuloille: vaikeaa, outoa ja järjetöntä, turhaa, tylsää, pakollista. Viidessä viikossa voi toki myös onnistua kääntämään muutaman negatiivisen ennakkokäsityksen positiiviseksi. Viidessä viikossa voi myös kääntää neutraaleja näkemyksiä hieman positiivisemmiksi.

Lue loppuun

Avaudun kokeiden korjaamisesta

Kysyn melko säännöllisesti oppilailta eri kursseilla, että mitä tapahtuisi jos koulusta poistettaisiin kokeet. Yleensä tämä kysymys tulee sellaisessa yhteydessä, kun keskustellaan esimerkiksi motivaatiosta, opiskelutavoista ja oppimisen merkityksestä. Aika systemaattisesti suuri osa vastaa, että sitten ei tehtäisi yhtään mitään eikä panostettaisi sitäkään vähää.

Se on varmaan autopilotti vastaus, jonka itsekin ehkä sanoisin. Mutta… Miksi minusta näyttää siltä, että etenkin peruskursseilla suuri osa menee joka tapauksessa kokeessa ”riman ali” – vaikka kokeiden ilmeisesti pitäisi ainakin heidän logiikkansa mukaan olla tuottamassa motivaatiota?

Lue loppuun